Sinnitellään

Sori ku en oo jaksanu kirjottaa. Mulla on ollu taas vaan nii raskasta etten oo jaksanu oikee muuta tehä ku kuunnella musiikkia ja kattoo telkkaria ja lukee. Ja joku kysy et mitä tykkään lukee nii mulle kelpaa oikeestaan kaikki. 

Nyt on siis jo kolmas viikko koulua menossa. Tuntuu niinku kesälomaa ei ois ollukkaa. 

Eka viikko meni yllättävän hyvin. Kukaa ei puhunu mulle mitää ihmeempiä ja mun annettii olla rauhassa, mut tokalla viikolla se sit taas alko se nälviminen ja päälle sylkemine ja ''ohimennen'' töniminen. Ei oo onneks mitää kauheen pahaa ollu.. Tuntuu vaa ettei jaksais kuunnella yhtään mitään. Pakko sulkee silmät kaikelta ja yrittää kestää.. Vaikka mä taas oon viillelly viikko sitte mut.. Joskus mä en vaa voi olla tekemättä sitä. 

Tiistaina alko Big Brother. Mä jäin taas koukkuun siihen, mut mua vituttaa että siinä yritetään väkisin aina saaha ihmisiä toisiaan vastaan. Niinkö se BB:n järjestämä Millaki. Pakolla yrittää ärsyttää ihmisiä ja saada riitoi aikaa.. En tajuu et mitä järkee tossa taas on. Ei ehkä pitäis kattoo koko ohjelmaa. 

Mut mä yritän useammin käydä päivittelemässä tätä nyt.. Jos mä taas yrittäisin nostaa mun pään pystyyn, ku oon taas käpertyny vaa pieneksi johonki nurkkaan enkä halua nähä enkä kuulla tätä maailmaa. 

PS: Linkin Parkin sanotukset on ihania ♥

Olen edelleen hengissä

Kiitos taas kommenteistanne ♥ Päätin, että yritän jaksaa, vaikka sitten tän blogin voimalla. Ainakin edes hetken. Ja oon saanut yhden kirjekaverin, joka asuu tosin aika helvetin kaukana. Hänellä on ollut samanlaisia kokemuksia kui mulla, mutta ei kyl enää..

En oo nyt ollut vähään aikaan koneella ollenkaan vaan oon lukenu kirjoja.. Silleen on helpompi paeta näitä ajatuksia, jotka johtuu maanantaista. 

Taidan mennä jatkamaan lukemista, etten vahingossakaan ajaudu paniikkiin..

En tiiä

Ei kukaan välitä musta. Oikeesti. Vittu tuntuu et porukatki on vaa sillee et joo. Oon kyl yksin kotona et ei siin. Tuntuu et voisin tappaa itteni tällä sekunnilla. En jaksa olla. En tiiä. Vittu en vaa jaksa olla olemassa. Haluan kuolla.

Kilpajuoksuilua

Kiitti taas kaikista kommenteista ja lukijoiksi liittymisestä... ♥

Mä uskaltauduin tänään jopa ulos. Eikä ois varmaan kannattanu. Se meni täydeks kilpajuoksuks. Olin kävelyllä ihan rauhassa kunnes mä näin joitakin tyyppejä jotka oli tulos mua vastaan. Mä en oo varma ketä ne oli mut kuulin ku ne huus jotai et "Hei Minna on tuol!" Lähin juoksee karkuun ja en tiiä seurasko ne, en uskaltanu kattoa taakseni. Enkä ees uskaltanu enää juosta pyörätiellä nii hyppäsin siihen pieneen säälittävän kokoseen metikköön joka siinä sattu olemaan ja nyt mulla onki jalat täynnä jotai nokkosihottumaa ku oli caprit jalassa. Kyhjötin sielä varmaan tunnin ja ootin että löytääkö ne mua, mut ei ne kai sit ees seurannu mua ku en nähny niitä. Kotiin päin tullessa juoksinki sitte koko matkan enkä onneks nähny enää ketää.

Olin eilen pitkästä aikaa olematta koneel.. Luin jotain kirjoja mitä oon ostanu tai saanu joskus ajat sitte mutta melkeen kaikki muistan ulkoa.. Ja en jaksa lukea mitään Harry Pottereita tai Twilighteja miljoonannen kerran vaikka ne onki hyviä.

Enää tää ja ens viikko. Mua hirvittää. Tekis mieli sanoa kaikille jotka enää yhtään mulle vittuilee että sano sanaki tai koske nii mä soitan poliisit.. Mutta ihan ku ne uskois mua. Enkä mä voi koko koulua saada johonki pois. Eikä mua usko kukaan. Ja jos uskoo nii saan kärsiä vaan lisää. 

Sisko on taas kännissä ja lähtee kavereidensa kanssa ryyppäämään. Kinus taas rahaa äitiltä. En ees haluu tietää kui paljon sillä menee rahaa ku se pääsee baariin lokakuus.

En jaksa olla

Mitä ilman ois vaikee elää? - Ystäviä.

Niin on. Musta tuntuu että mä en oikeesti jaksa olla. Oon yksin kotona ja oon istunu taas vaan koneella ja parastahan tässä koko jutussa on se että ees netti ei voi toimia kunnolla. Miten voi olla niin paska elämä että edes netti ei toimi vaan silläki on joku mua vastaan??? En oikeesti jaksa. Tekstasin tossa yhelle mun tutulle joka asuu tosi kaukana mut seki vaan ohitti kaikki mun sanomiset ja selitti vaa jostai ihkusta poikaystävästä. Vittu kuinka kivaa. Sit se ei yhtää voinu kuunnella kui mulla on paha olo vaan se oli koko ajan vaa sillee "Aijaa... Joo.. Nii tosiaan ja sit mun ihq poiggis niinku sillee ioifjdsjfhlasfhdslfhslhj" ASD VITTU OIKEESTI MITÄ PASKAA. Ei sillä kiinnosta miten mulla menee. Mä oon vaan se jolle se saa ihkuttaa kaikkee ja sit vinkuu siitä jos sen mutsi sattuu sanoo yhenki sanan sitä vastaa.. Ja tää tyyppi on kuitenki -95. En mäkään vittu valita joka asiasta mistä tulee esim mutsin kaa eripuraa. 

Mä oon tosiaan miettiny tässä istuessani että mitä vitun järkee mun on ees elää. Ku oon koneella nii ei missään oo ketään, eikä ollu eilenkää. Nythän on loma ja viikonloppu, ei sillon kerkee dataamaan!! Koska kaikilla on vittu KAVEREITA! Mulla ei oo ollu vittu IKINÄ. Kaikki vaan vihaa mua. Vaikka kuinka yritän hymyillä ja mennä juttelee mukavia nii mulle nauretaan päin näköä. Ja nettikin katkes taas -.- Voi kuinka kivaa. Sit ku yritän selaa jotai keskustelui et josko jostain löytyis juttukaveria nii ne vaa hehkuttaa siel kuinka ne on kavereiden kans siellä ja siellä ja plää plää.. Ja mä haluan oikeesti jutella jonku semmosen kans joka on yhtä yksinäinen ku minä ja jonka kans vois olla vaikka paras kaveri.. Mut tän blogin kautta mä en kyllä uskalla tutustuu muihin koska mua pelottaa et ne on vaa niitä täkäläisiä kiusaajia naamioituneena joksiki muuksi ja sit ne viel voittaa mun luottamuksen ja kerron kaikki salaisuudet ja sit ku koulu alkaa nii ne kaikki tuodaan julki.. Se ois vielä pahempaa ku mitä nyt on meneillää..

Ei vittu oikeesti mikä täl maailmal on mua vastaa ?! Mä en saa tota nettiä mitenkää toimimaan. Mitä järkee mun on ees elää jos netti ei toimi? En voi soittaa kellekkään eikä telkkaristakaan tuu mitään. Ihan paskaa. Ehkä mun pitäis vaa tappaa itteni.

Ihmiset on täysii kusipääpaskoi

Vittu mulla niin ärsyttää nää ihmiset ja vitun idiootit tässä maailmassa. Kaikki ihmiset sais vittu tappaa oikeesti räjäytän tän vitun planeetan en jaksa. 

Tääkin päivä oli taas ihan turha

Mun elämässä ei oo oikeesti mitään. Tänkin päivän oon vaan istunut koneella ja katellu Youtubesta videoita.. Semmosii videoita mis joku puhuu jotai tai jotai tutoriaalei tai tämmösii.. Ja oon haaveillu et voisin olla samanlainen. Haluisin olla kaunis mut kuitenki erilainen ku muut etten hukkus massaan, haluisin et mul ois kaverei joiden kaa olla... Mun ihokin on ihan valkonen ku en oo ollu kesän aikana ulkona melkeen yhtään. Muut on nii ruskeita mitä oon noita blogeiki tos selannu.. Mut mä en vaa uskalla mennä ulos. 

Mä haluun ELÄMÄN. Miks mä en saa sitä? Miks mua pitää vihata nii vitusti??? Mitä mä oon tehny tälle maailmalle ansaitakseni tän? Joo ei kait tämmöne valittaminenkaa auta mut mitä vittuu mä voin enää tehdä. Mua on vihattu aina ja mä en jaksa uskoo et musta enää pidettäiskää. Ku katon itteeni peilist, mietin "kuka vittu sut päästi tähän maailmaan??" Haluan kuolla. Haluan sitoo itteeni kiviä ja hypätä sillalta. Mut mä en uskalla. Oon liian raukkis siihenki. Miks viattomien ihmisten pitää kuolla, mut sit tämmöset niinku mä, jotka haluu kuolla, ei vaa pysty siihe?? Tai sit vaihtoehtosesti kaikki kusipäät saa elää niinku kiusaajat.

En tiiä, en nää valoo tunnelin pääs. Kaikki tuntuu turhalta paskalta. Missään ei oo mitään järkee. Ei ihmisen elämän kuulus olla semmonen että aina vaan ahdistaa.

Joskus mulle on sanottu et "miks sä et vaa mee juttelee joillekki nii ehk ne tajuu et ootki ihan kiva?" Ei ne haluu tajuta. Ne kaikki haluaa ajatella et mä oon sellanen paska kusipää. En ees tajua mite ne voi sanoo mitään ku ne ei tunne mua.

Tai sit mut on vaa luotu tähä vitu maailmaan vaan haukuttavaks. 

Vähän kuulumisia

Mä olin viikonlopun mummolassa. Teki iha hyvää päästä välillä pois täältä. Siel pysty olee ulkona ja kävelee metsäs ihan rauhassa, ilman pelkoo että kukaan tulee. Sen verran keskellä ei mitään mun mummo asuu. Voisin itekki rakentaa jonnekki metikköön jonku mökin ja alkaa elää siellä erakkona. Käydä ''ulkomaailmas'' vaan sen verran et hakee kaupasta välttämättömät tarvikkeet elämisee. 

Pää on kipee ja väsyttää. Ja koko ajan on jano tai nälkä. Kynnet lohkeilee ja hiukset on haalistunu. Ulkona näkyy sinistä taivasta mutta silti sataa vettä. Mä en keksi itselleni mitään järkevää tekemistä. Hyttyset on syöny mua joka puolelta ja kutittaa ihan sikana. Se siinä metsässä kävelemisessä on huonoa. 

Tuijotan joka päivä kalenteria ja pelkään. Ei oo enää kauaa. 13. elokuuta. Ehkä mä kehitän jonkun sisäisen aseen niitä vastaan vielä tässä.. 

Kuvat We♥it

Lihava ja laiha, mikään ei kelpaa

Mä olin joskus tosi laiha. Mut sit alotin sen tunnesyömisen. Söin itteni läskiks. Niin läskiks etten mä haluu enää katsoo itteeni peilistä. Kaikki vaatteet on hyvännäkösiä kaupassa mut mun päällä ne näyttää ku yrittäis tunkee makkaraan liikaa sisältöä. Näytän kaikessa läskiltä. Haluisin anoreksian. Ehkä sit kuolisinki siihen, saisin ainaki vähän aikaa olla laiha. Laihempi ku ikinä ennen. Laihoja arvostetaan, läskejä ei. Jos sä oot läski, sulla ei oo elämää. 

Viiltelin taas ja oksensin. Miks tää elämä on näin paskaa?

Aika kulkee liian nopeet, ei sitä pysty hidastaa

Taas kello on jo liikaa. Miks aikaa ei voi pysäyttää? 

Mulla tuli mieleen juttuja vanhoista ajoista mitä voisin kertoo. 

Ala-asteel valittiin aina viikoks kaks järjestäjää jotka sai jäädä sisälle välitunneiks nii kerran mä sain pariks yhen "Karon". Me taidettii olla nelosluokalla sillon. Tää Karo niinsanotusti seurusteli yhen samanluokkalaisen jätkän kaa sillon. Ne aina nuoli seinää vaste ja esitti nussivansa välkillä. Sit ku olin Karon kaa järkkänä nii se kysy et "Miks sä et seurustele?" mä sanoin et "En mä vielä haluu" ja se sano et "Aijaa eli oot lesbo." Oikeesti. Mä oon lesbo sillä perusteella että mä olin tuolloin omasta mielestäni liian nuori seurustelemaan? Mikä näitä nykyajan ihmisiä vaivaa? No, en mä oo seurustellu kyllä tähänkään päivään mennessä ku en oo tavannu ketään semmosta. Eikä mulla oo mitään lesboja ym. vastaan mutta on toi kuitenki aika epäreiluu. Nii joo ja sillon ku tällä Karolla alko menkat joskus vitosluokalla nii se mainosti sitä ihan kaikille ja heilutteli niitä sidepaketteja kaikkien, jopa poikien, naaman ees. 

Joo, ja sitte ala-asteel järjestettiin aina discoja. Mä olin aina ainoo jota ei koskaa pyydetty tanssii hitaita. Enkä päässy ikinä mihinkään kilpailuihin mukaan, paitsi jos oli tarkotus nolata mut. Ja kerranki ku menin sinne nii just toi Karo ja sit yks toine, sanotaan vaikka Kaisa, nii se tuli vaa jotai mulle vittuilee että "Jaa oot puhunu musta paskaa koko koululle ja levität musta perättömiä juttuja!!! Pikkulinnut vähä laulo!" sitte ku kysyin että kukahan tämmöstä on mahtanu sanoa nii "Enpä kerro!! Mietippä sitä!" Miten mä olisin voinu levittää paskaa kaikista jos kukaa ei ees halunnu tulla kymmentä metriä lähemmäs mua?

Sit oli yks ''Ninni'' (on edelleen mun luokalla) ja se oli se pahin kiusaaja. Se aina hehkutti kui sillä on superisot synttäribailut mut mua se ei koskaan kuttunu. Sit kaikki aina vittuili että "Hahhaa meilläpä oli vitun hauskaa Ninnin synttäreil! Ja Ninniltä tämmöset terveiset: kolme sanaa sulle, älä vittuile mulle!!" Ja sillekkää horolle en koskaan puhunu. Se aina kuvitteli olevansa joku vitun prinsessa ja ajatteli et kaikkien kuuluu palvoa sitä ja nuolla sen varpaita. Se on vielä yläasteellaki samanlaine, mut ei niin paha. Sit se järjesti vittu mut jälki-istuntoo tossa kasiluokan aikana ku heitin sen päälle pullollisen vettä. Mut se ei oo joutunu koskaan jälki-istuntoon vaikka se teki mun elämästä helvettiä ja tekee edelleen. 

Ninnin lisäks on olemassa yks toinenki paha kusipää. Sanotaan vaikka Laura. Tää Laura levittää musta jatkuvasti paskaa ihan kaikille, eniten se levittää sitä kaikille amisjätkille ja lukiotytöille, koska se pyörii niitten kaa 24/7 ja ryyppää ja polttaa niiden kans. Ja se on muaki nuorempi. Se on kyl rinnakkaisluokal mut silti. Sit se kuulemma seurustelee jonku yli 20 v jätkän kanssa. Se ja Ninni on parhaita kavereita enkä yhtään ihmettele ku ne on nii vitun kusipäitä molemmat. Sit se Laura väitti että oon varastanu sen jätkäkaverin autosta karvanopat. Öö mitä vittua?? 

No, se on sitä henkistä väkivaltaa mut on se ollu fyysistäki. Pojat mua aina on hakannu. Ei ne nykysin enää ehkä uskalla, koska ne tietää ettei mun valheet kaikille enää menis läpi. Ala-asteel ne kaato mut pyörällä ja löi mua, siks mun nenäki on nykysin iha idiootin muotonen ku se murtu. Ja mä aina valehtelin et kaaduin pyörällä tai portaissa tai jotain. Normaalia pikkulapsen toilailua. Mut ne tietää et se ei enää menis läpi. Kerran ne hakkas mut seiskalla mut ne jäi siitä kiinni ku en mä pystyny valehtelee. Kostoks siitä mun pää oli seuraavalla välkällä vessanpöntössä. Sit just kerran ala-asteel ku oli niitä discoja nii mulle sanottiin edellisenä päivänä etten saa mennä. Mut opettaja sano että kaikkien pitää tulla jos ei oo sairaana. Niinpä mun sit oli pakko mennä. Vaikka istuin hiljaa nurkassa koko ajan, pimeessä ettei kukaan näkis, nii silti ku ne discot loppu nii koko mun luokka ja rinnakkaisluokka tuli mun perässä kun lähin kotiin ja pojat otti musta kiinni ja hakkas mut samalla ku tytöt katto vierestä ja nauro. Ne vissii kuvaski sen kameralla, en oo varma ku en enää muista kunnolla. Mä en uskaltanu mennä kotiin vaa valehtelin äitille et meen kaverille yöks (se tosiaan luulee vieläki et kaikki on hyvin) ja nukuin juna-asemalla. Väitin et ootin junaa ja lähin sitte aamulla. Ku pääsin kotiin olin muka taas kaatunu jossain ku tulin kaverilta kotiin. 

Pari kertaa oon nytki juorunnu noista uhkauksista ja nuista vanhemmille tai opettajille. Mut aina ne on vaa sanonu et "Hei tää on vaa frendie välist leikkii, Minna vaa välil ottaa vähä liian tosissaan!" Ja kaikki uskoo. Mulla on vaan "vaikee murrosikä" ja se menee kyllä ohi ajan myötä. Ei mun elämässä oikeesti mitään vikaa oo. Vittu nii just.

Ku uni ei vaa tuu

Mä oon istunut tässä koneella jo vaikka kui kauan ja katellu videoi Youtubest ja yrittäny saada ajatuksii kursittuu kasaan. Tänää on ollu huono päivä. Joskus on hyviiki päiviä mut tää päivä ei oo ollu. Mun sisko on taas sairas. Mä en tiiä mikä sitä vaivaa mut se on koko ajan kuumeessa tai jotain. Sen vastustuskyvys on kai jotai vikaa.. Sit se aina raivoaa ku se ei pääse kavereiden kans ulos ku se on kipeenä. Ihan ku se meidän perheestä johtuis.. En tiiä mut joskus mua pelottaa et sille tulee joku pahempi tauti vaikka joku sikainfluenssa ja sit se kuolee siihe. Se on kuitenki ainoo ihminen jolle pystyn ees vähän puhuu vaikka me tapellaanki aika usein.. Mut ei sekään tiiä kaikkee.

Mua ahdistaa. Haluun taas viillellä vaikka oon ollu melkei koko kesän viiltelemättä. Mut mua ahdistaa, ku joudun oleen tääl neljän seinän sisäl. Haluan jonnekki pois täältä, vaikka Helsinkiin. Täällä mä en uskalla mennä mihinkää, koska mua pelottaa et joku näkee mut ja alkaa vittuilee tai jotai muuta. Edelliseen tekstiin joku kommentoi, että älä välitä. Mä oon yrittäny esittää etten välitä mut kai ne on nähny sen läpi ja jatkanu silti tai sit niitä ei vaa kiinnosta muu ku mun ahisteleminen. Oon sanonu niille joskus, että hankkikaa elämä ja muuta tekemistä ku mun kiusaaminen, mut ne on vaa sanonu et sullahan sitä elämää ei oo. Mun tekis mieli valehdella kaikille et mulla on muualla sikapaljon frendei ja oon tosi suosittu siellä ja oon siel aina kaikki lomat ja viikonloput ja kaikkee.. Mut oisko mun järkee mennä sitä toitottaa? Tulis vaa kaikkee et yhyy vitun omahyvänen paska. Just joo hienoo. Mä oikeesti vihaan niitä ihmisii nii paljon.

Löysin lihasrelaksantteja. Äiti syö joskus niitä ku se ei pysty nukkuu. En tiiä kyl saisinko mä ottaa niitä mut otin puolikkaan et saisin unen pääst kii..

Mä niin vihaan niitä ihmisiä. Tosin joskus tuntuu etten enää jaksa ees vihata. Mä oon nii turtunu siihen kaikkeen. Toisaalta en tunne mitään, toisaalta oon niin loukattu etten jaksa enää. Toivon et mulla olis ees siskoon paremmat välit.. Mut se pitää mua viel ihan penikkana ku se on jo 17. 

Menis äkkiä vuosi. Voispa ajassa hypätä eteenpäi. Jättäisin tän yhden vuoden välistä.

Mä ja mun elämä

Mun nimi ei oo oikeesti Minna. Mä tein tän blogin, koska haluun purkaa mun tuntemuksii anonyymisti ja toivoo, että ehkä joku osais auttaa ja kertoo mitä mun pitäis tehdä. Mun elämä on helvettii. Mä en voi enää puhuu pelkälle päiväkirjalle. Mun on pakko saada joku muukin kuulemaan tästä. Täällä mua ei usko kukaan.

Oon siis -97 syntyny tyttö, meen tänä vuonna ysille. Mut koulu on mun elämässä pahin paikka. Enkä mä saa olla kesälläkään kunnolla rauhas. Mua on kiusattu melkee koko mun ikä, en ees muista millon mua ei ois kiusattu. Päiväkodista se kai alko. Sillon mua kiusas ne hoitajat, mut ne oli kyllä aika ilkeitä kaikille. Ala-asteella mä olin aina se hikkenörtti hintelö, jolta pöllittiin kaikki tavarat ja mua tönittiin ja mut jätettiin aina yksin. Kaikki aina vaan haukku mua. Mut opettajat oli sokeita sille. Kaikki väitti että ei mua kiusata ja mä vaan kuvittelen. Mä alotin viiltelyn jo vitosluokalla ja sitä on kestäny tähän päivään asti.

Ku menin seiskalle, mä päätin muuttua. Muutin tyyliä ihan kokonaan, en ollu enää semmonen nörtti vaan värjäsin hiukset mustiks ja aloin käyttää piilareita ja mustaa meikkiä. Aluks, ku kukaan ei oikeen tuntenu toisiaan, mut otettii hyvin vastaan mut sitte se alko taas. Ne mun ala-aste aikaset kiusaajat käännytti kaikki mua vastaan. Kuulemma toi tapahtuu aina. 

Mulla on yks hyvä kaveri Erika (ei oo sen oikee nimi) mut se asuu tosi kaukana täältä ja mä oon nähny sen IRL vaan pari kertaa. Sillä on kyllä oikee elämä ja muitaki kavereita. Mulla ei oo niitä ollenkaa. On muutamia nettituttuja, mut ei niistä oo tullu nii läheisiä. Ei mua juuri saa koneelta pois. Ei mulla oo mitää muutakaan tekemistä. Joskus ku äiti ja isä ei oo kotona, pöllin niiltä jotain alkoholii ja juon. Pöllin niiltä röökii aina ku ne ei nää. Joskus pyydän Erikaa lähettää mulle postissa tupakkaa ku se on 18, jos en saa porukoilt pöllittyy. 

Mä aloin käydä terapias nyt tänä keväänä, mut seki loppu sit siihen. Ei siit ollu mitään apuu. Se muija vaan lässytti että kuinka kaikki muuttuu paremmaks ku meen amikseen tai lukioon mut miten se vois muuttuu, ku samoi ihmisii tulee sinne kuitenki?? Ei mitenkää. Mä en nää muuta ulospääsyy tästä paskasta ku itsarin. Mutta mä en tiedä miks mä en pysty tekee sitä. Oon kai liian nynny. Toisaalta mun perhe kärsis siitä, enkä haluis satuttaa niitä. Siks mä kai joskus yritän suututtaa niitä, että neki lakkais välittämästä. Sillon ois helpompi vaan päästää irti. 

Joskus mä toivon että ne kiusaajat sais kärsii kaiken tän mun tuskan. Joskus mä jopa toivon että ne kuolis. Miks tollaset kusipäät saa ees elää ja miks niillä on kaikki hyvin, mut mulla ei ja mä en koskaan tehny mitään kellekkää? En ennen ku mun oli pakko alkaa puolustaa itteeni ja senki tajusin vasta seiskalla. Mä oon yrittäny tutustuu uusiin ihmisiin koulussa mut aina ne kiusaajat saa ne mua vastaan. Opettajille ei vaikuta kertoo. Kärsin siit vaan enemmän.

Tein tän blogin just nyt, koska tänää mä sain tosi ihanan tekstarin. Siinä luki, et "Kolme viikkoo enää, joko sul pelottaa ;) vika vuosi yläasteel, vika vuosi sulle!!" Ne on monta kertaa uhannu jotain tollasta. Joskus heittäny kivillä ja sanoneet, et seuraava tulee päähän. Mä en saa mennä tiettyihin paikkoihin, en melkee mihinkää. Siks mä en uskalla liikkuu kotoa mihinkää. Mä en uskalla kertoo kenellekkää täällä, koska pelkään et jään kii. Sit kaikki on vaa pahempaa.