Mä uskaltauduin tänään jopa ulos. Eikä ois varmaan kannattanu. Se meni täydeks kilpajuoksuks. Olin kävelyllä ihan rauhassa kunnes mä näin joitakin tyyppejä jotka oli tulos mua vastaan. Mä en oo varma ketä ne oli mut kuulin ku ne huus jotai et "Hei Minna on tuol!" Lähin juoksee karkuun ja en tiiä seurasko ne, en uskaltanu kattoa taakseni. Enkä ees uskaltanu enää juosta pyörätiellä nii hyppäsin siihen pieneen säälittävän kokoseen metikköön joka siinä sattu olemaan ja nyt mulla onki jalat täynnä jotai nokkosihottumaa ku oli caprit jalassa. Kyhjötin sielä varmaan tunnin ja ootin että löytääkö ne mua, mut ei ne kai sit ees seurannu mua ku en nähny niitä. Kotiin päin tullessa juoksinki sitte koko matkan enkä onneks nähny enää ketää.
Olin eilen pitkästä aikaa olematta koneel.. Luin jotain kirjoja mitä oon ostanu tai saanu joskus ajat sitte mutta melkeen kaikki muistan ulkoa.. Ja en jaksa lukea mitään Harry Pottereita tai Twilighteja miljoonannen kerran vaikka ne onki hyviä.
Enää tää ja ens viikko. Mua hirvittää. Tekis mieli sanoa kaikille jotka enää yhtään mulle vittuilee että sano sanaki tai koske nii mä soitan poliisit.. Mutta ihan ku ne uskois mua. Enkä mä voi koko koulua saada johonki pois. Eikä mua usko kukaan. Ja jos uskoo nii saan kärsiä vaan lisää.
Sisko on taas kännissä ja lähtee kavereidensa kanssa ryyppäämään. Kinus taas rahaa äitiltä. En ees haluu tietää kui paljon sillä menee rahaa ku se pääsee baariin lokakuus.
tuntuu et joku löis puukolla ku lukee tätä.. en oikee tiiä mitä tähän laittas mut tuntuu vitun pahalta ku lukee tällästä :/ tekis mieli tulla sinne ja halta sua oikee pitkää (=
VastaaPoistajotenkin tää mitä sä kerrot ja selität tunteistas ja tilanteesta muistuttaa mua itteäni. olin samanlaisessa tilanteessa, mut vasta yläasteella s emeni tohon pisteeseen että kotona tapeltiin kun en voinut edes mennä ulos koiria viemään (ja omakotitalos asutaan) nyt sitten kun pääs pois ylä-asteelt ja suuntaa taidelukioon ni viimesen kuukauden ajan nähnyt painajaisia eikä stressitöntä hetkee tunnu olevan. peilis näkee vaan sellasen satakilosen norsun jolla on epämuodostuneen ananas naamana.
VastaaPoistamuistan kun itteki juoksin karkuu ihmisiä ja rämmin alkutalven pakkasilla kesätennareilla syviä kuoppia (joissa oli vettä, likasta sellasta.) täynnä olevas metäs et pääsis siwaan kenenkään huomaamati kun nää 'jengit' oli sen kulmille majottuneet. pojakskin oon tekeytyny, naama vaan piiloon ni hyvin menee. mutta ethän sä niitä sanoista noita idiootteja voi kytille viedä - elleivät sitten tappamisella uhkaa. parasta kun saat jonkun todisteen tai todistajan siihen. jos ne laittaa vaikak puhelimeen tuntemattomalla numerolla ni puhelin kytille - ne kykenee jäljittää sen. ja joskus, joskus tyypit säikähtää jo sitä jos joku niistä joutuu poliisien puheille. itte oikein ODOTIN että ne ois tulleet lyömään, en ois pistäny kampoihin vaan oisin sen jälkeen samointein kipassu kyttälaitokselle *evil laugh* mut, kai se lukio on sitten eri asia - piät vaan huolen et haet mahollisimman kauas niistä, ja tismalleen eri lukioon ( tai amiskeen) kun ne. jaksamisia, sielunsisareni!