Mä oon istunut tässä koneella jo vaikka kui kauan ja katellu videoi Youtubest ja yrittäny saada ajatuksii kursittuu kasaan. Tänää on ollu huono päivä. Joskus on hyviiki päiviä mut tää päivä ei oo ollu. Mun sisko on taas sairas. Mä en tiiä mikä sitä vaivaa mut se on koko ajan kuumeessa tai jotain. Sen vastustuskyvys on kai jotai vikaa.. Sit se aina raivoaa ku se ei pääse kavereiden kans ulos ku se on kipeenä. Ihan ku se meidän perheestä johtuis.. En tiiä mut joskus mua pelottaa et sille tulee joku pahempi tauti vaikka joku sikainfluenssa ja sit se kuolee siihe. Se on kuitenki ainoo ihminen jolle pystyn ees vähän puhuu vaikka me tapellaanki aika usein.. Mut ei sekään tiiä kaikkee.
Mua ahdistaa. Haluun taas viillellä vaikka oon ollu melkei koko kesän viiltelemättä. Mut mua ahdistaa, ku joudun oleen tääl neljän seinän sisäl. Haluan jonnekki pois täältä, vaikka Helsinkiin. Täällä mä en uskalla mennä mihinkää, koska mua pelottaa et joku näkee mut ja alkaa vittuilee tai jotai muuta. Edelliseen tekstiin joku kommentoi, että älä välitä. Mä oon yrittäny esittää etten välitä mut kai ne on nähny sen läpi ja jatkanu silti tai sit niitä ei vaa kiinnosta muu ku mun ahisteleminen. Oon sanonu niille joskus, että hankkikaa elämä ja muuta tekemistä ku mun kiusaaminen, mut ne on vaa sanonu et sullahan sitä elämää ei oo. Mun tekis mieli valehdella kaikille et mulla on muualla sikapaljon frendei ja oon tosi suosittu siellä ja oon siel aina kaikki lomat ja viikonloput ja kaikkee.. Mut oisko mun järkee mennä sitä toitottaa? Tulis vaa kaikkee et yhyy vitun omahyvänen paska. Just joo hienoo. Mä oikeesti vihaan niitä ihmisii nii paljon.
Löysin lihasrelaksantteja. Äiti syö joskus niitä ku se ei pysty nukkuu. En tiiä kyl saisinko mä ottaa niitä mut otin puolikkaan et saisin unen pääst kii..
Mä niin vihaan niitä ihmisiä. Tosin joskus tuntuu etten enää jaksa ees vihata. Mä oon nii turtunu siihen kaikkeen. Toisaalta en tunne mitään, toisaalta oon niin loukattu etten jaksa enää. Toivon et mulla olis ees siskoon paremmat välit.. Mut se pitää mua viel ihan penikkana ku se on jo 17.
Menis äkkiä vuosi. Voispa ajassa hypätä eteenpäi. Jättäisin tän yhden vuoden välistä.
Hei! Jaksamista siulle!
VastaaPoistaItsellenikin on kiusaamis tarina, mutta minuu kiusattiin kun sanoin kiusaajille vastaan, niiden kiusatessa kaveriani:/ Sen jälkeen Pojat miusta ei ole oikein tykänny. On väärin sanoa ettenkö olisi välittänyt, välitin vaikka toisin näytin. Olin vihainen mutta purin sen Miun vihan niihin kiusaajiin ja käytännössä kiusasin niitä sitten kai... Samapa tuo oli, meillä oli omat elämät ja sitä rataa.
Käsitys pojista ei ikinä ollu korkealla, mutta lukion myötä nyt asia vaihtunut:) pojat on ihan ok:) ne on jotenkin kypsempiä :)
Parasta on vain hankkia itseään kiinnostava elämä, keskity niihin asioihin joista tykkäät:) miten isolla paikkakunnalla asut? Että, olisiko mahdollista aloittaa sosiaalinen harrastus jossain missä sinua ei kiusata tai ei ole kiusaajia?
Ja oikeasti tsemppiä siulle!!!! Sano kiusaajilles vittumaiset terveiset miulta!!!!!!!!
:) <3 :Liisa
http://lish-midnightlove.blogspot.fi/
Ei tää mikää kauheen iso oo mut ei mikää tuppukyläkää.. Mä vaan toivosin et ihmiset aikustus nopeempaa ja oppis tajuamaan miltä toisest tuntuu eivätkä keskittäis elämäänsä vittuiluun.. Mut kiitti kommentistas :)
PoistaKaikki kiusaajat on lapsellisia paskoja jotka yrittää pönkittää itsetuntoonsa kiusaamalla. Mulla ei kanssa oo elämää. Oon aina kotona.
VastaaPoistaVoimia sinne <3
Mäkin tässä nyt vaan kännykäl oon netis enkä saa unta. En pysty ajattelee muuta kun koulua ja oon kokoajan masentunu. Onneks tänään meen psykologille juttelee
VastaaPoista