torstai 19. heinäkuuta 2012

Lihava ja laiha, mikään ei kelpaa

Mä olin joskus tosi laiha. Mut sit alotin sen tunnesyömisen. Söin itteni läskiks. Niin läskiks etten mä haluu enää katsoo itteeni peilistä. Kaikki vaatteet on hyvännäkösiä kaupassa mut mun päällä ne näyttää ku yrittäis tunkee makkaraan liikaa sisältöä. Näytän kaikessa läskiltä. Haluisin anoreksian. Ehkä sit kuolisinki siihen, saisin ainaki vähän aikaa olla laiha. Laihempi ku ikinä ennen. Laihoja arvostetaan, läskejä ei. Jos sä oot läski, sulla ei oo elämää. 

Viiltelin taas ja oksensin. Miks tää elämä on näin paskaa?

1 kommentti:

  1. Hei älä puhu tollee.. Itekki monesti haluisin anoreksian,mutta pojat tykkää enemmän naisista joilla on lihaa luitten ympärillä! En itekkää oo mikää pieni kokosin tyttö maapallolla, mutta muista että kävele ylpeenä nokka pystyssä sitä mitä kannat! Oon itekki ollu ala-asteella koulukiusattu, mutta se auttaa oikeesti ku ei välitä ja heittää kiusaajille takasin sarkastista läppää ja puhuu niille rakkaudella, se niitä alkaaki vasta vituttaa! Oon sua vuoden vanhempi tyttö, jos haluut jutella mulle luottamuksella asioista nii lähetä s-postii! hipsuw@suomi24.fi
    ps. ei , musta ei tuu mitää psykologia, mutta voin auttaa sua ja antaa sulle neuvoja jos haluut! :)

    VastaaPoista